Meistä

    

                    Viksalan Nilla                       Ahvatuulen Inka Maare          Ahvatuulen Huuratassu          Erätytön Sahpe
                Sodankylä rn 2013                         Kemi KV 2014                          syksy  2013                     Rovaniemen rn 2017

 

*Hei! Olen Tiina Kuukasjärvi, olen syntynyt ja elänyt koko elämäni täällä Lapissa, muutaman vuoden nuoruudessani myös Ruotsin Lapissa.

*Olen harrastanut pienimuotoista lapinkoirankasvatusta kotikennelissäni v:sta -88. Ensimmäisen lapinkoirani hankin v.-84. Kennelnimen sain keväällä -92. Ahvatuuli eli ahava tarkoittaa keväisillä lumihangilla puhaltelevaa lämmintä tuulta, joka tuo tullessaan meidän lappilaisten koko pitkän, pimeän ja kylmän talven jälkeen kaipaaman viestin tulevasta kesästä. 

*Kaikki omalla kohdallani varmaankin sai alkunsa täältä, mummulan <3 Tassulta on muutamat pentuni perineet nimensä tai nimenosansa, kuva 1960-luvun alkupuolelta.

    

*Olen jäsenenä Suomen KennelliitossaLappalaiskoirat ry:ssäLuoteis-Lapin EläinsuojeluyhdistyksessäPorokoirakerhossaLänsirajan Kennelkerhossa ja Ounasjokilaakson Kennelkerhossa.  

*Kennelistäni on lähtenyt maailmalle ainoastaan yhdeksän pentuetta, joten pentueet ovat olleet harkittuja ja rakkaudella kasvatettuja. Kahdesta viimeisimmästä pentueesta on jätetty kotiin kasvamaan, elämään, harrastamaan ja töihinkin pentu. Seuraavastakin pentueesta on tarkoitus pentu taikka kaksikin jättää myös itselle kotiin. Pentueitani kasvatankin ajatuksella, että niistä jokaisesta haluaisin itselleni pennun jättää. Pienimuotoisen harrastukseni takia se ei ikävä kyllä ole aina ollut mahdollista, mutta onnekseni olen kuitenkin saanut nauttia hyvästä kanssakäymisestä ja yhteistyöstä kasvattieni ja heidän omistajiensa kanssa. Pitkän, vaikkakin hyvin vähäisen lapinkoirankasvatusurani aikana on pentujani ehditty kennelliitossa rekisteröidä SF-, FIN- ja FI- rekistereihin.    

*Kaksi ensimmäistä lapinkoiraamme saimme aikoinaan hakea Sodankylästa Matti ja Yrjö Kuivilan suuresta koiratarhasta.

Poromiehen Tsikku (8.11.84-11.6.96) oli ensimmäinen lapinkoirani. Tsikku oli puoliksi ns. paimensukuinen, isänä Peski Nenu ja emona Poromiehen Nästi.

 

SF MVA Aljo Noppe ( 2.10.86-5.1.98)

 

Noppe oli mieheni Matin koira, se oli mukana työhommissa ja paimensi myös hyvin poroja. Nopen isä oli Poromiehen Ponku ja emo Aljo Ruska. Tsikulla ja Nopella oli kaiken kaikkiaan viisitoista pentua, niiden pentueet syntyivät vuosina 1988-1993. Tsikun ja Nopen pennut, kuten vanhempansakin, ovat jo paremmilla poron- ja lammaspaimennusmailla.

Tsikku ja Noppe olivat pienen kennelini kantakoirat.

Nat Fogel Sirma (22.6.96-26.3.09) tuli kotiimme Tsikun poismenon jälkeen kesällä -96. Sirma haettiin Sallan Ahvenselästä. Sen isä oli Nat Fogel Polffi ja emo Nat Fogel Pälva. Sirmalle ja Itätuulen Mosselle syntyi helmikuussa v.2000 pentue, tämä on ollut pitkäikäisin pentueeni, yksi heistä, Cigga, on edelleenkin elämässä, Cammosta aika jätti kolmetoista vuotiaana ja Cierggis ja Aletta elivät 15½-vuotiaiksi.

  

FIN MVA Itätuulen Mosse (24.1.1999-16.11.2012) Mosse muutti meille Sallan Karhujärveltä keväällä -99, se oli vanhan kasvattini Ahvatuulen Tassun pojan SF MVA Nat Fogel Tielkun poika, emona Mossella oli White Heat Dark Donna. Mossen pennut ovat kennelini kaikki "FIN-pennut" ja niitä on ollut yhteensä seitsemäntoista. Mossen pentujen emot ovat Sirma ja Nilla. 

Pitkän elämänsä aikana Mosse osallistui erilaisiin tutkimuksiin, sen silmistä löydettiin pevisa-silmätutkimuksessa lähes kymmenvuotiaana hc (harmaakaihi), Mosse lähettikin verinäytteen Lohen työryhmälle Helsingin Yliopistoon hc-geenin paikantamista varten. Mossen näkökyky kuitenkin säilyi lähes normaalina loppuelämäänsä asti. Mosse lähetti myös dna-näytteen Tukholmaan Kuninkaalliseen Korkeakouluun. Siellä tutkijat tutkivat viidensadan eri koirarodun dna:ta. Tutkimuksissaan he tulivat siihen tulokseen, että ainoastaan lapinkoiralla, norjan harmaalla ja jämptlantilaisella on vielä susi-dna:ta jäljellä, se puolestaan todistaa sen, että nämä koirat ovat viimeisiä, jotka ovat suden kanssa risteytyneet. Muilta roduilta ei enää susi-dna:ta löydetty.

              Tässä 13½v.

Viksalan Nilla (s.28.12.2003-27.10.2016). Nillan isoisä on Ahvatuulen Tassun toinen poika Nat Fogel Tilko. Nillan emo on FIN MVA Heldalan Eämid ja isä C.I.B Lecibsin Hurmuri Hukka. Nillan ensimmäinen ja Mossen toinen, kennelimme seitsemäs pentue syntyi tammikuussa 2006. Pentuja syntyi viisi, kaksi poikaa ja kolme tyttöä. Mossen ja Nillan toinen pentue syntyi toukokuussa 2007. Pentuja syntyi peräti kahdeksan! Kolme näistä on poikaa ja viisi tyttöä. Nilla teki kolmannen ja viimeisen pentueensa Ahvatuulen Cammon kanssa. Kuusi pentua syntyi juhannusaattona 25.6.2010, pentueessa on yksi tyttö ja viisi poikaa. Nillalla on siis kolme ihanaa pentuetta, joissa on yhdeksäntoista pentua v.2006-2010. Suruksemme Nillan pennuista on jo muutama muuttanut paremmille poronpaimennusmaille.

  .

Nilla haettiin Taavetista Viksalan kennelistä Finnairilla helmikuussa 2004 :). Tässä me Helsinki-Vantaa lentokentän ravintolassa.

Nilla on ollut todella monipuolinen harrastuskoira agia, junior handleria Petran ja muutaman muunkin tytön kanssa, näyttelyitä, paimennusta, valjakkoajoa, pentuja! Luonteeltaan hän on ollut todella rauhallinen, kiltti ja oppivainen. 

Ensimmäinen omaksi jätetty kasvattini Ahvatuulen Hippunen Kultaa (20.5.2007-7.5.2010) ehti elää luonamme vain kolme vuotta, hän kuoli työtapaturmassa eli poroja paimentaessaan. Hippusen omasta mielestä sen elämään ja harrastuksiin ei kuulunut muuta kuin porojutut :) . Suru oli sanoinkuvaamaton hänen poismenonsa vuoksi, hänhän oli ollut kaikkeni, silmäteräni. Hippusen isä oli Mosse ja emo Nilla.

         

Meillä oli mustaakin mustempi viikonloppu silloin 7.-10.5.2010, sillä meiltä jäi auton alle ja kuoli myös pieni pystykorvamme Vekku....., kaksi nuorta koiraa lähti yhtäaikaa ja ihan arvaamatta .....  

Kuitenkin kuin lohdutukseksi Hippusen ja Vekun onnettomuuksien aikaan Nilla-emo odotti kolmatta pentuettaan, jossa syntyi myös......

FI MVA Ahvatuulen Inka Maare "Inkku" (s.25.6.-10), joka jätettiin kotiin, isänä Inka Maarella on Ahvatuulen Cammon (2000 -2013). Inkku on ollut kova tyttö harrastamaan kaikenlaista :), touhua ja energiaa on riittänyt! :( Paitsi talven -16 aikana siitä tuli "liian rauhallinen" :( :( . Inkulla todettiinkin kilpirauhasen vajaatoiminta, johon on aloitettu lääkitys. Se tuntuu ja näyttää onneksi tehoavan hyvin. Inkku on taas "oma itsensä", touhukas tyttö, jonka tärkein tehtävä on tällä hetkellä huolehtia Essestä. Inkku siirrettiin EJ (ei jalostukseen)-rekisteriin kesällä -16, joten se saa lääkityksestä huolimatta osallistua erilaisiin virallisiinkin koiraharrastuksiin. Inkusta tuli FI MVA kesällä -14, se suoritti Porokoirakerhon poronpaimennustaipumustestin hyväksytysti keväällä -15, Inkku on oppinut helposti es. hakujuttuja, se etsii innokkaana "mummoja" :D metsästä, se on haukkunut kurreja ja koppeloa, vahtikoira se myös on, eikä sen hoksottimissakaan ole mitään vikaa :D! Hieman harmillista, ettei se voi siirtää päteviä lapinkoiran geenejään tuleville sukupolvelle. Saan kuitenkin itse nauttia tyttösen tekemisenriemusta :) !  

   

FI MVA Erätytön Sahpe (s.21.10.-11) muutti meille Lapinlahdelta Erätytön kennelistä ennen joulua 2011. Ja ihan vain siitä syystä, että ;) mie en voinu vastustaa kiusausta :) ! Sahpe on Ahvatuulen Hillankukan ja C.I.B MV-14 Petäjämaan Viksun poika. Sahpesta on kehkeytynyt komea, kiltti ja iloinen lapinkoirapoika. Sahpesta tuli FI MVA keväällä -14 ja sekin suoritti poronpaimennustaipumustestin hyväksytysti keväällä -15.

      

Jehnajan Essee  s.23.3.2016, muutti meille Iistä Jehnajan kennelistä toukokuun puolessa välissä 2016 7-viikkoisena. Esseen hankinta on ollut pitkän harkinnan tulos. Mielenkiinnolla nyt ;) taas odotan, mikä tästäkin, pirtsakasta, lapinkoiratyttöpennusta kasvaa <3 :) ! Esseellä on taustalla tuttuja koiria mm. Nillan isä C.I.B Lecibsin Hurmuri Hukka emonsa ihanaisen FI MVA Lecibsin Kanttarellin kautta, sekä Ahvatuulen Tassu kahdessa sukuhaarassa, vaikkakin jo kaukaisessa, isänsä Heldalan Hermannin puolelta.                       

 Essee 1v5kk

   
 
Mosse, Nilla, Hippunen, Inka Maare, Sahpe ja Essee ovat kaikki suoraan alenevassa polvessa Ahvatuulen Tassun jälkeläisiä, Tassu syntyi Tsikun ja Nopen ensimmäisessä pentueessa. Sirmalla on heidän kanssaan yhteistä sukupuuta rotuunotetun Rekun ja Kutrin Yönmustan kautta.
 

*Lapinkoiran valinta monien monirotuisten ja rotuisten kaverien joukosta lankesi osakseni luonnostaan kotiseutuni ja lappalaisen luonteeni vuoksi! Me Lapin ihmiset ja koirathan olemme samanlaisia: sitkeitä, omin avuin toimeen tulevia ja joskus hieman omalaatuisia, mutta kuitenkin sopeutuvaisia tähän nykyiseenkin elämänmenoon! Niin, ja helppohoitoisia ja vähään tyytyväisiä! Jo lapsena erityisesti juuri nämä mustat, kauniit karvaturrit minut jotenkin lumosivat, niitähän oli kotikylässänikin muutamia. Pohjois-Norjassa sain myös tutustua samannäköisiin ja -oloisiin koiriin. Tärkeimpänä ajatuksenani on ollut pennuttaa ihania, älykkäitä, toiminta- ja oppimiskykyisiä ja -haluisia koiria keskenään. Koiran pitää osata käyttää myös omaa päätään, perustottelevaisuus ja tarpeellisten käskyjen ymmärtäminen ja totteleminen on kuitenkin tärkeää ja välttämätöntä. 

*Ulkomuoto ja -näkö eivät ole olleet niinkään mielessäni ensisijaisena ominaisuutena. Haluaisin kuitenkin säilyttää sen aidon, alkuperäinen lapinkoiran ulkonäön ns. ahmamaisuuden omissa kasvateissani. Musta, joko merkein tai ilman, on mielestäni lapinkoiran väreistä kaunein ja parhaiten soveltuva sen alkuperäiseen käyttötarkoitukseen, musta koira näkyy kauas lumisilla tunturinrinteillä. Pidän mustaa lapinkoiran värinä myös tietyllä tavalla perinteisenä, sillä kaikki lapsuudessani tuntemani kotikylän lapinkoirat olivat mustia, mustia olivat myös Pohjois-Norjan Kautokeinossa pikkutyttönä tapaamani lapinkoirat.  

*Koirani on luonnollisesti terveystarkastettu PEVISA:n (= perinnöllisten sairauksien vastustamisohjelma) mukaisesti. Ja geenitestaus on myös saavuttanut meidänkin kennelin ;), Prcd-PRA- ja pompentauti geenitestattu terveeksi kasvattini Hillankukka ja Prcd-PRA-geenitestattu Huuratassu. Myös omat koirani Erätytön Sahpe ja Jehnajan Essee ovat vanhempiensa testin perusteella näistä molemmista sairauksista vapaat. Viimeistään seuraavalle koirasukupolvelleni on suunnitelmissa DNA-passit. Kaikkein parhain terveydenmittari on kuitenkin, edelleenkin, omasta mielestäni se, että koirat elävät pitkän, vaivattoman ja niin terveen elämän, ettei siihen sisälly montakaan eläinlääkärillä käyntiä sairauksien tai vikojen vuoksi. Melkein kaikki jo edesmenneet kasvattini ja kaikki omat lapinkoiramme, paitsi Hippunen, ovat eläneet 11-14-vuotiaiksi. 

*Olen harrastanut ja "tehnyt töitä" lapinkoirien parissa jo yli kolmekymmentä vuotta, mutta koska luonteenpiirteet ja ulkonäkö periytyvät monien sukupolvien takaa, se joskus hieman vieläkin yllättää. Värit, korvien asennot, paimennus-, vahti- ja jopa metsästysvietti….. ne periytyvät ajoilta, jolloin täällä Lapissa samaa koiraa käytettiin moneen eri tarkoitukseen, koiran piti siis olla monitaitoinen. Omissa kasvateissanikin on/on ollut sekä lammas-, poro- ja karjapaimenia että oravan-, hirven- ja linnunhaukkujia. Samassa pentueessa voi olla myös monen luonteista ja rakenteeltaan hieman erilaista koiraa. Pitkään kasvatustyötä tehneenä ja samaa sukulinjaa jo kymmenen koirasukupolvea nähneenä ja seuranneena voin kuitenkin pennusta ehkä:) jo päätellä kenen isovanhemman tai sukulaiskoiran luonteen ja ulkonäön pentu on perinyt, vaikka tietysti pitkän matkan varrelta on tarttunut myös mukaan jotain uuttakin. Verratessani vanhoja, jo edesmenneitä, ja näitä nuoria, niin eivät omenat ole kauas pudonneet. Samat luonteenpiirteet ja ominaisuudet! Noppe es.paimensi aikoinaan poroja hyvin, Inka Maare ja Sahpe jatkavat monen sukupolven päästä paimennusperinteitä hienosti....,  ehkä koirat olivat kuitenkin luonteeltaan hieman ns."kovempia" ennen, mutta niinhän olivat kyllä ajatkin :), perusluonne on kuitenkin säilynyt samana! "Perässäkulkijoita" ovat olleet kaikki <3. Ja lisäksi Noppe esi-isä oli Suomen muotovalio, samoin kaksi toiseksi nuorimmaistani ja väliltäkin joku, joten saan olla tyytyväinen, koiristani on ollut ja on edelleenkin sekä käyttöön että näyttöön :) !    

*Pyrkimykseni kasvatustyössä on ollut molempien sekä emo– että isälinjojen tunteminen, ja varsinkin emojen perinpohjainen tunteminen, siksikään en ole nykyisin paljon harrastettua koirien/pentujen sijoitustoimintaa edes harkinnut. Koska pentuja syntyy harvoin, ajatuksenani on myöskin ollut seurata samaa sukulinjaa ja yrittää omalta osaltani säilyttää lappilaista lapinkoiraperimää ja ominaisuuksia omissa kasvateissani. Jotenkin hassua, mutta kasvatustyöni on seurannut enemmän ”omaa” isälinjaa, sillä kaikki nykyiset kasvattini ovat siis vanhan, jo edesmenneen, urospentuni Tassun jälkeläisiä ja viimeisimmän pentueeni isänä on Ahvatuulen Cammo, yhtään ahvatuulelaista emoa itselläni ei ole vielä ollut, emoni ovat seitsenviikkoisina kotiimme muuttaneet ja saman katon alla siitä asti luonamme asuneet. Tyttöpennuistani on Gogomusta, Huuratar ja Hillankukka tehneet kukin suuret pentueet omissa kodeissaan, myös Hallanuttu sai rekisteröimättömän ison pentueen, Hallanutun pennuista poropaimeneksi alkoi muutama ja oma Sahpeni on Hillankukan poika Erätytön kennelistä.

     

          Ahvatuulen Inka Maare        Ahvatuulen  Huuratassu       Ahvatuulen Hippunen Kultaa         Erätytön Sahpe 

*Tällä hetkellä meillä ei ole pentuja, toivon kuitenkin, että ensi talven-kevään-kesän 2018 aikana saamme ne kauan odottamani kymmenennet ahvatuulelaiset maailmaan omaan ja toistenkin käyttöön ja iloksi! Haaveissani on joskus saada pentu/pentue, jossa olisi Hippusen ja Inkun perimää, vaikkeivat ne itse pentuja ole saaneetkaan, Sahpen ja jonkun I-pojan jälkeläinen .... Luovutan pennut eläinlääkärin tarkistamina, tietysti sirutettuina ja asianmukaisesti madotettuina hoito-ohjeiden ja "tarvikepakkauksen" keralla  sekä <3 rakkaudella kasvatettuina seitsemän viikon iästä alkaen koteihin, joissa koira saa toimia osana perhettä ja olla lähellä omia ihmisiään, eikä sitä jätetä vain ainoastaan ”pihanperälle” juoksunaruun tai tarhaansa. Pennun ja aikuisen koiran kanssa on tärkeää ja välttämätöntä olla aikaa puuhastella niitä yhteisiä juttuja. En tarkoita tällä välttämättä mitään virallisia koiraharrastuksia, vaan es. yhteisiä metsä- ym.retkiä ja pihahommia, lapinkoirasta on moneen harrastukseen ja puuhaan, kunhan se vain otetaan ja totutetaan mukaan :) !

*Omien kasvattieni ja niiden jälkeläistenkin elämäntaipaleen seuraaminen on/on ollut todella mielenkiintoista. Parhaimman palkkion olen saanut kodeista, joissa kasvattini asuvat/ovat asuneet! Kun kuulen, että niistä pidetään/on pidetty hyvää huolta, niiden kanssa on tehty töitä, harrastettu ja vietetty myös leppoisaa vapaa-aikaa, tiedän, ettei minunkaan harrastuspohjainen kasvatustyöni ole mennyt hukkaan! Kiitän kasvattieni koteja ja ihmisiä hyvästä ja antoisasta yhteistyöstä sekä positiivisesta asenteesta näitä karvaturreja kohtaan! Sitä näiden kanssa useinkin tarvitaan:)! Kiitän myös kasvattajia, joilta itse olen saanut hankkia ihanat omat koirani! 

    Kuvassa17-vuotias Ahvatuulen Cigga s.2000 <3, kuvattu kesällä 2017.


*Toivotan kaikille kasvateilleni perheineen ja tietysti myös kaikille sivuillani vierailleille onnellisia "koiranpäiviä"!