Muistoissamme / In Memoriam

*Koska olen jo pitkään, lähes 35v., harrastanut lapinkoirien kanssa touhuilua, niin paljon enemmän rakkaita koiria elää jo muistoissa kuin on nyt täällä kanssani kulkemassa. Muistot jo paremmille poronpaimennusmaille siirtyneistä ovat rakkaita ja harrastukset ja työt ovat kaikkien kanssa olleet antoisia ja muistorikkaita. Jokaisesta heistä on lähdön hetkellä ollut kovin vaikea luopua, mutta aika on aina tehnyt tehtävänsä ja ne hienot muistot ovat jääneet ja tallella, niin sydämessä kuin kuvina ja juttuina ja  dokumentteina koirien kirjoissa ja kansioissa, joita usein katselen ja muistelen heitä kaikkia. Lapinkoiria meillä on lähes aina  ollut kaksi tai useampi, joten tietynlainen jatkumo on koirien kohdalla ollut. Vanhemmat ovat opettaneet nuorempiaan, niin on homma toiminut hyvin. 
*Suurin osa koiristani on onneksi elänyt pitkän elämän, mutta on myös onnettomuuteen ja sairauteen nuorena menehtyneitä. Erityisesti nuoren, parhaassa iässään olevan, koiran menetys on sydäntäsärkevää ja raastavaa. Vanhan lähdön jotenkin pystyy ymmärtämään, kun tietää, etteivät koirat valitettavasti elä niin pitkään kuin me ihmiset. Olen saanut tähän ikään asti seurata jo monen koirasukupolven elämää. Nykyiset koirani ovat vanhojeni jälkeläisiä ja niissä näkyy esivanhempiensa perintö. Se on lohdullista.  

*Joku viisas on sanonut, että jos koirat eläisivät yhtä pitkän elämän kuin ihmiset ja ihmiset yhtä lyhyen kuin koirat, niin maailma voisi olla paljon parempi paikka kaikille.

*Kaksi ensimmäistä lapinkoiraamme saimme aikoinaan hakea Sodankylästa Matti ja Yrjö Kuivilan suuresta koiratarhasta.

Poromiehen Tsikku (8.11.84-11.6.96) oli ensimmäinen lapinkoirani. Tsikku oli puoliksi ns. paimensukuinen, isänä Peski Nenu ja emona Poromiehen Nästi.

 

SF MVA Aljo Noppe ( 2.10.86-5.1.98)  Noppe oli mieheni Matin koira, se oli mukana työhommissa ja paimensi myös hyvin poroja. Nopen isä oli Poromiehen Ponku ja emo Aljo Ruska. Tsikulla ja Nopella oli kaiken kaikkiaan viisitoista pentua, niiden pentueet syntyivät vuosina 1988-1993. Tsikun ja Nopen pennut, kuten vanhempansakin, ovat jo paremmilla poron- ja lammaspaimennusmailla.

Tsikku ja Noppe olivat pienen kennelini kantakoirat.

Nat Fogel Sirma (22.6.96-26.3.09) tuli kotiimme Tsikun poismenon jälkeen kesällä -96. Sirma haettiin Sallan Ahvenselästä. Sen isä oli Nat Fogel Polffi ja emo Nat Fogel Pälva. Sirmalle ja Itätuulen Mosselle syntyi helmikuussa v.2000 pentue, tämä on ollut pitkäikäisin pentueeni, yksi heistä, Cigga eli 17½-vuotiaaksi, Cammosta aika jätti kolmetoista vuotiaana ja Cierggis ja Aletta elivät 15½-vuotiaiksi.

 

FIN MVA Itätuulen Mosse (24.1.1999-16.11.2012) Mosse muutti meille Sallan Karhujärveltä keväällä -99, se oli vanhan kasvattini Ahvatuulen Tassun pojan SF MVA Nat Fogel Tielkun poika, emona Mossella oli White Heat Dark Donna. Mossen pennut ovat kennelini kaikki "FIN-pennut" ja niitä on ollut yhteensä seitsemäntoista. Mossen pentujen emot ovat Sirma ja Nilla. 

Pitkän elämänsä aikana Mosse osallistui erilaisiin tutkimuksiin, sen silmistä löydettiin pevisa-silmätutkimuksessa lähes kymmenvuotiaana hc (harmaakaihi), Mosse lähettikin verinäytteen Lohen työryhmälle Helsingin Yliopistoon hc-geenin paikantamista varten. Mossen näkökyky kuitenkin säilyi lähes normaalina loppuelämäänsä asti. Mosse lähetti myös dna-näytteen Tukholmaan Kuninkaalliseen Korkeakouluun. Siellä tutkijat tutkivat viidensadan eri koirarodun dna:ta. Tutkimuksissaan he tulivat siihen tulokseen, että ainoastaan lapinkoiralla, norjan harmaalla ja jämptlantilaisella on vielä susi-dna:ta jäljellä, se puolestaan todistaa sen, että nämä koirat ovat viimeisiä, jotka ovat suden kanssa risteytyneet. Muilta roduilta ei enää susi-dna:ta löydetty.

      

Viksalan Nilla (s.28.12.2003-27.10.2016). Nillan isoisä on Ahvatuulen Tassun toinen poika Nat Fogel Tilko. Nillan emo on FIN MVA Heldalan Eämid ja isä C.I.B Lecibsin Hurmuri Hukka. Nillan ensimmäinen ja Mossen toinen, kennelimme seitsemäs pentue syntyi tammikuussa 2006. Pentuja syntyi viisi, kaksi poikaa ja kolme tyttöä. Mossen ja Nillan toinen pentue syntyi toukokuussa 2007. Pentuja syntyi peräti kahdeksan! Kolme näistä on poikaa ja viisi tyttöä. Nilla teki kolmannen ja viimeisen pentueensa Ahvatuulen Cammon kanssa. Kuusi pentua syntyi juhannusaattona 25.6.2010, pentueessa on yksi tyttö ja viisi poikaa. Nillalla on siis kolme ihanaa pentuetta, joissa on yhdeksäntoista pentua v.2006-2010. Suruksemme Nillan pennuista on jo muutama muuttanut paremmille poronpaimennusmaille.

Nilla on ollut todella monipuolinen harrastuskoira agia, junior handleria Petran ja muutaman muunkin tytön kanssa, näyttelyitä, paimennusta, valjakkoajoa, pentuja! Luonteeltaan hän on ollut todella rauhallinen, kiltti ja oppivainen. 

Nilla haettiin Taavetista Viksalan kennelistä Finnairilla helmikuussa 2004 :). Tässä me Helsinki-Vantaa lentokentän ravintolassa.

 

Ensimmäinen omaksi jätetty kasvattini Ahvatuulen Hippunen Kultaa (20.5.2007-7.5.2010) ehti elää luonamme vain kolme vuotta, hän kuoli työtapaturmassa eli poroja paimentaessaan. Hippusen omasta mielestä sen elämään ja harrastuksiin ei kuulunut muuta kuin porojutut :) . Suru oli sanoinkuvaamaton hänen poismenonsa vuoksi, hänhän oli ollut kaikkeni, silmäteräni. Hippusen isä oli Mosse ja emo Nilla.